Bergen 2016
PIRA-matka toteutettiin tänä vuonna Bergeniin. Tai poikettiin siinä vielä paluumatkalla Stavangerissakin, mutta Bergen oli pääkohde. Matkalla oltiin perjantaiaamusta 30.9. maanantai-iltaan 3.10. asti.
Menomatka tehtiin Finnairilla, Tampere-Pirkkalasta Helsingin välilaskulla Bergeniin Fleslandin kentälle. Meitä vastassa oli sovitusti Bergenin raitiolinjayhtiö Bybanen AS:n turvallisuus- ja laatupäällikkö Ivar Gubberud. Raitiolinjan rakentamisen lisäksi meille oli varattu tilaisuus tutustua juuri käyttöön otettuun ratikkavarikkoon lähellä lentokenttää. Bergenissä vähemmän yllättäen satoi, mutta lyhyehkö matka taitettiin mukavasti taksilla. Perillä meille tarjottiin sämpylälounas ja perinpohjainen tutustumispaketti Bergenin raitiolinjan toteutukseen ja käyttökokemuksiin sekä uuteen varikkorakennukseen. Onneksi englanniksi, koska norjan kieli ei meiltä kaikilta oikein luistanut. Ratikka on kyselyjen ja käytännön kokemuksien mukaan huomattavasti ennakkoarvioita suositumpi liikennöintiväline Bergenissä.
Ratikkaan opastetun tutustumisen jälkeen jatkoimme omakohtaista perehtymistä ajamalla ratikalla päätepysäkiltä toiselle, Bergenin keskustaan. Tästä oli enää pikku kävely keskustassa leppoisassa tihkusateessa hotellillemme. Iltasella löytyi vielä vanhasta kaupungista mukava ravintola yhteistä illallista varten. Vielä pieni kierros pimentyneessä illassa kaupungilla ja päivä oli pulkassa.
Lauantaina aamiaisen jälkeen kokoonnuimme hotellin aulaan suunnittelemaan päivän ohjelmaa. Ensimmäinen päivä päätettiin aloittaa pääasiassa kaupunkiin tutustumiseen, koska sääennusteen mukaan sade saattaisi lakata iltapäivään mennessä. Bergenissä on jonkun matkalaisemme kuuleman mukaan keskimäärin kuutisen kokonaan sateetonta päivää vuosittain, joten tilaisuutta piti hyödyntää ns. must-kohteisiin. Aamupäivä ja alkuiltapäivä käytettiin siis sateenvarjojen alla kulkien katsellen kaupunkia ja tutustuen museoihin sekä mm. ratikalla ajellen. Varsinaisia uusia arkkitehtuurikohteita ei kaupungista juuri löydetty, mutta vanhan satama-alueen miljööseen rakennettu uudehko turisti-informaatiokeskus sellaiseksi lasketaan. Vanhempaa nähtävää kaupungissa kyllä oli mielin määrin, monien kirkkojen, museoiden ja gallerioiden lisäksi pienimuotoiset kaupunkinäkymät. Ja tietenkin hotellimme välittömässä läheisyydessä ollut Unescon maailmanperintökohde, vanha satama-alue Bryggen.
Ja niinhän siinä kävi, että sade lakkasi ennustetun mukaisesti iltapäivällä. Tuolloin otettiin suunnaksi näköalapaikka Fløyen,aivan keskustan vieressä, mutta 320 metriä merenpintaa korkeammalla. Matka taitettiin tietysti Fløibanenilla eli jyrkkään rinteeseen rakennetulla köysiratajunalla. Ylhäältä oli mahtavat näköalat kaupunkiin ja myös paikallisten suositut ulkoilumaastot metsineen, polkuverkostoineen, vuoristolampineen ja erilaisine aktiviteettimahdollisuuksineen. Myös viihtyisä ravintola, jossa kelpasi nauttia iltapäivävirvoketta auringonpaisteen viimein päästessä pilviverhon läpi. Merenpinnan tasolle palattua oli jälleen aikaa tutustua lisää Bergenin nähtävyyksiin ja palveluihin.
Sunnuntaina paistoi sitten aurinko pilvettömältä taivaalta – ja koko päivän. Hyödynsimme säätilan nousemalla vielä edellispäivää korkeammalle näköalahuipulle. Ulriksbanen-köysirata nosti meidät Bergenin korkeimmalle vuorenhuipulle. Ulriken-vuori on paikallisten suosima vaelluspaikka, jonne nyt kauniin sään sattuessa tuntui lähteneen liikkeelle puoli Bergeniä vauvasta vaariin. Vaelluskengät olisivat olleet poikaa, mutta pienen näköalakävelyn pystyi peruskengilläkin tekemään. Parin tunnin päästä paluumatka kaupunkiin tehtiin yksimielisesti jälleen vaijerin varassa. Intomielisimmät paikalliset vaeltajat nousivat jalan rinteessä mutkittelevia polkuja pitkin huipulle ja takaisin, mutta tuo olisi vaatinut kunnon jalkineet, aikaa ja kuntoa. Ei löytynyt. Loppupäivä kierreltiin taas kaupunkia ja nautittiin norjalaisen keittiön ihmeistä.
Maanantaina lähdettiin aikaisin aamulla bussimatkalle Stavangeriin. Alkumatka ajeltiin pimeässä, mutta pian aurinko nousi ja mahtavia maisemia alkoi näkyä. Reilu parisataa kilmetriä merta ja vuoria, tunneleita ja vuonoja, pari lauttamatkaa ja muutamia siltoja myöhemmin saavuimme Stavangeriin. Norjan ’öljypääkaupungissa’ ei mahdottomia joutoaikoja enää ollut, mutta ehdittiin sentään koukata mm. tuomiokirkon, vanhan Stavangerin ja öljymuseon kautta lonaalle ja sitten kohti lentokenttää. Kotimatka lennettiin SAS:n siivin Oslon ja Tukholman kautta kotimaahan. Koska matka oli muuten mainio, päätti SAS viivyttää meitä Tukholmassa noin kaksi ja puoli tuntia ylimääräistä etsien konettamme. Lopulta meillekin kone löytyi ja laskeuduimme juuri maanantain puolella Pirkkalaan.